lauantai, 2. joulukuu 2006
Muistan jäätelökesää
Tuoksut vievät vuosikymmenien taa, mutta niin tekevät joskus mautkin.
Eilen nuuhkin sulavaa voita valurautapannulla ja ruskistin siinä
vehnäjauhoja. Annoin niiden tulla oikein kullanruskeiksi ja
ylenpalttisiksi. Ripautin vielä hieman suolaa päälle ja otin
lusikallisen - ison - talteen. Istuin maistelemaan, ja aivan oikein:
olin ajassa 40 vuotta taaksepäin enoni luona, missä hänen vaimonsa
ruokki taas valtavaa lapsikatrasta josta vain puolet lieni talon omaa
väkeä. Päivän kiireistä huolimatta aina sai pieni tyttö kuitenkin
halutessaan maistiaiset kastikkeen suuruksesta. Reilussa voissa
paistettu vehnäjauho maistui ihanalta matkalta lapsuuteen. Huomenna
teen varmaan sinappinäkkärin.
Kommentit