tiistai, 9. tammikuu 2007
Apteekin ovikello usein yöllä niin turhaan soi
Hitto kun olisi mukava olla terävä, särmikäs ja hauska samanaikaisesti.
Tänään ei vaan suju. Pelkkää matalalentoa koko päivä. Liian monta
päivää zombiena kuunnellen ensimmäiseksi aamulla lasten keskinäistä
tappelua ja liian monta iltaa omaa ärjymistä nukkumaanmenoajasta. Ainoa
oma vapaa hetki v-u jossain pesukoneen täyttämisen tai tyhjentämisen
kohdalla. Tai aikuiskontakti ruokakaupan kassan kysyessä plussakorttia.
Edessä vain omat vaihdevuodet ja lasten murrosiät. Ja nämä ovat siis ne
positiiviset vaihtoehdot. What a feeling! Ei tässä paljon ilosta
tanssita tänään. Jospa yrittäisin kuinka monta kertaa jaksan sanoa
v-sanan. Ja josko se auttaisi?
Kommentit