Joskus täytyy lentää toiselle puolen maailmaa uimaan tähtitaivaan alle,
jotta tuntee rauhan sielussaan. Selällään kelluminen on oivaa terapiaa
ahdistuneelle mielelle. Kenties karmaan uskominen on rauhoittavampaa
kuin oma epätoivoinen pyrkimys luottaa armoon?
Tämä on kuitenkin riskinottoa. Jos huolet saavat sinut kiinni, ovat ne
armottomampi amatkalla. Tällä kertaa onnistuin petkuttamaan niitä ja ne
jäivät odottelemaan kotinurkkiin. Harmi vain, että ne odottivat minua
palattuani. En kuitenkaan suostu ottamaan niitä vakituisiksi
hyyryläisiksi. Olkoon paskat sitten täällä jonkun aikaa.
lauantai, 3. maaliskuu 2007
Kommentit