Otteita kahdesta palvelutapahtumasta (eikös olekin hauska sana tuo palvelutapahtuma? Se on niin 2000-lukua ettei vanha voi vastustaa kiusausta sen käyttämiseen):
1. Kannettava kiukuttelee. Kuten aina. Vien sen ison kaupan tiskille ja kerron, että siinä teksti niinkuin pomppii ihan kummasti kun yritän vastailla kavereiden meileihin. Ja että mulla menee sen kanssa hermot ja elämästä ei tule mitään jos joudun käyttämään toista konetta vastatatakseni lukemiini viesteihin. Tehkää jotain pomppivalle tekstilleni.
2. Auto täytyy katsastaa. Annan kassalla avaimet ja pyydän että miehet saa sitten ajaa sen niille inhottaville rampeille. Kun minä en pidä niistä.

Tietokone toimii. Auto katsastettu. Olo keveä, sillä minun ei tarvinnut käyttää yhtään energiaa vaikean teknisen termistön keksimiseen tai liuskoille ajamiseen. Joskus on vain sikaihanaa olla aikuinen nainen niin ei tarvi näyttää että osaa.