Onko maata missä ei koskaan sada, mutta aina löytyy haluttaessa
sateenkaari? Kyllä on. Sen maan nimi on pikku-poni-maa. Siellä kaikilla
on pitkät värikkäät hiukset ja neljä jalkaa tukevasti maassa (tai
tarkemmin mietittyäni: kyllä se yksi koipi on ihanasti sojollaan, vähän
niinkuin joidenkin aikuisten pikkusormi kahvikuppia nostaessa). Siellä
saa muuttaa nimeään taikakukasta sinilevän kautta aamuruskoksi. Ja
halutessaan saa olla kansainvälisempikin tinki vinki a puupaluu. Tai
jotain sinne päin. Ammattia ja asuinpaikkaa ja kaveripiiriä saa vaihtaa
sata kertaa päivässä eikä kukaan ota nokkiinsa. Silmistä heijastuu joko
tähdet tai sydän ja kankussa on kiiltävä kuva perhosesta tai
timantista. Joillakin on siivet ja toisilla yksi sarvi. Ja jokaiset
ovat oman elämänsä sankareita.
Joskus minua oikein harmittaa, etten oikein kunnolla kuuntele
ponimaailman uutisia. Tässä lumisessa hämärtyvässä +2asteen maailmassa
olisi ihanaa sukeltaa siihen maailmaan. Ja sit tää niinkuin ois siellä
ja sit tää niinkuin menis tonne ja sit ne tekis sitä - ja minulla tulee
taas ikävä serkkutyttöjä ja sitä Aku Ankkaa jolla oli pop corn -vaunu.
Kuka sen nyysi? Ja kenen se oikeastaan oli? Entä se mustajalkainen
Mikki Hiiri?
Meidän poneja ei viedä koskaan kirpparille.
sunnuntai, 14. tammikuu 2007
Kommentit