Onko maata missä ei koskaan sada, mutta aina löytyy haluttaessa sateenkaari? Kyllä on. Sen maan nimi on pikku-poni-maa. Siellä kaikilla on pitkät värikkäät hiukset ja neljä jalkaa tukevasti maassa (tai tarkemmin mietittyäni: kyllä se yksi koipi on ihanasti sojollaan, vähän niinkuin joidenkin aikuisten pikkusormi kahvikuppia nostaessa). Siellä saa muuttaa nimeään taikakukasta sinilevän kautta aamuruskoksi. Ja halutessaan saa olla kansainvälisempikin tinki vinki a puupaluu. Tai jotain sinne päin. Ammattia ja asuinpaikkaa ja kaveripiiriä saa vaihtaa sata kertaa päivässä eikä kukaan ota nokkiinsa. Silmistä heijastuu joko tähdet tai sydän ja kankussa on kiiltävä kuva perhosesta tai timantista. Joillakin on siivet ja toisilla yksi sarvi. Ja jokaiset ovat oman elämänsä sankareita.

Joskus minua oikein harmittaa, etten oikein kunnolla kuuntele ponimaailman uutisia. Tässä lumisessa hämärtyvässä +2asteen maailmassa olisi ihanaa sukeltaa siihen maailmaan. Ja sit tää niinkuin ois siellä ja sit tää niinkuin menis tonne ja sit ne tekis sitä - ja minulla tulee taas ikävä serkkutyttöjä ja sitä Aku Ankkaa jolla oli pop corn -vaunu. Kuka sen nyysi? Ja kenen se oikeastaan oli? Entä se mustajalkainen Mikki Hiiri?

Meidän poneja ei viedä koskaan kirpparille.