Blogistani on puuttunut "Päivän Hesari-pläjäys". Sille täytyy tehdä jotain, sillä aviisi on sen verran mietteitä ja tunteitä herättävä melkein jokaisena päivänä, ettei oikein tiedä miten aivot lähtisivät käyntiinkään ilman aamutapaamisia.

Kulttuuriosuus vei leijonanosan tänäänkin. Barbara Ehrenreich on kirjoittanut kirjan valkokaulusköyhälistöstä jenkeissä. Ehrenreichin edellinen kirja kertoi siitä, miten pienipalkkaiset eivät yksinkertaisesti pysty elämään yhdellä palkalla. Uusi kirja kertoo koulutettujen työttömien nöyryyttämisestä työnhakumarkkinoilla. Jotain siinä kolahti kovasti. Juuri tuonlaiseen loukkuun voisin kuvitella joutuvani sitten sinä päivänä kun lähden tästä kunnolla töihin. Ja se sama tapahtuu monille muille ikäisilleni fiksuille naisille. Ja mehän tullaan aina hieman jälkijunassa (kuitenkin) ihannoimamme jenkkilän maan kanssa. Ovathan tutkimukset jo muutenkin osoittaneet, että koulutus on naiselle ansa (pätkätyöt). Hyvä että näitä rakenteita tuodaan esille, ettei joka toisen meistä tarvi yksin kotoa nyyhkiä omaa tyhmyyttämme, saamattomuuttamme ja huonouttamme.

Päivään on kuulunut jo kaksi naurua. Ensimmäinen tuli Ehrenreichin tulevan kirjan aiheesta:  "Seuraavaksi Ehrenreich aikoo kirjoittaa kirjan periamerikkalaisesta "pirteyden kulttuurista"." Odotan innolla, hymyssäsuin! Toinen hörötys tuli Vartin laihdutusjutusta: kun lautaselle pitäisi laittaa vähintään puolet "vihreää", niin toimittaja suositteli vihreitä kuulia.

Pus, hyvää loppiaista. Niin yksi asia vielä: milloin ystäväni aloittavat omat blogit? Jo olisi aika!