Timo Airaksinen on pukannut uuden kirjan "Elämänhallinnan haaste". Nimi olisi tyrmännyt minut niin, etten sitä olisi ostanut, joten hyvä että mieheni toi sen kotiin. Uskon (ja toivon), että kun pääsen kirjan loppuun, niin huomaan sen nimen juuri paradoksaaliseksi vitsiksi.

Jo vuosia sitten ihmettelin, että ihan pokkanako jengi selailee kännykkänsä valikkoa: puhelutiedot, viestit, asetukset, AJANHALLINTA, sovellukset....

Hmm. Mää en sano mittään. Mää en jaksa olla alleviivaava.

No kirjasta. Siinä on ihan hyviä pointteja. Mm. tunteista ja tunteettomuudesta. Kun ei uskalleta/haluta tuntea niin ruvetaan tuntemaan tunteen kaltaisia tuntemuksia (pysyitkö vielä kärryillä?).
"... Tunteet on korvattu ahdistuksella ja masennuksella, jotka ovat oikeastaan tuntemuksia nekin.--- masentunut ei tunne mitään joten hänellä ei ole tunteita, ja juuri tämä todistaa väitteeni siitä, ette me emme osaa enää tuntea tunteita. Mikään ei ole mitään. Mutta miten käy fiiliksien, joita ihmisillä tuntuu olevan aivan liikaakin?--- Tuntemuksia, erityisesti urheilun, viihteen ja kaupan nostattamia, tarvitaan masentuneen piristämiseksi ja ahdistuneen vaivojen vähentämiseen.Juuri siksi nuo tuntemusten lähteet ja tuottajat ovat niin äärimmäisen pinnallisia ja ilmeisen keinotekoisia. Niiden on tunkeuduttava masentuneeseen ja ahdistuneeseen mieleen ja tehtävä työnsä juuri siellä. Jokainen katsoo tv:tä ja lehtiä juuri tältä kannalta, eli miten niiden viesti menee perille sinne missä pimeys on suuri ja ahtaus puristaa kaiken kokoon. Kuinka armeliasta, että meillä on mediat virkistämässä mieltä. Olkaamme kiitollisia. Ennen käytiin kirkossa mutta nyt kirkon viesti ei enää saavuta. Uudet viestit ovat parempia kuin se vanha Jeesuksesta. "

Kenties syksyn filosofinen pohdinta kannattaisikin aloittaa tunteiden meren laadun tarkkailusta? Kuinka paljon vanhoja hetekoita ja jätesäkkejä ja kumisaappaita lojuukaan siellä nostattamassa mutaista pohjaa  lähemmäksi pintaa. Kutistaen tunteiden elintilaa?