Äiti se aina sanoi, että "lukutaitoisen ei kannata vinttiä siivota". Minä harjasin eilen hiirenkakkaa pois varastosta (kuka käski säilyttää siellä ihania revittäviä mutusteltavia ruohonsiemenpusseja?). Löysin ihanan muistojen laatikon ja luin päiväkirjaa vuodelta 1973.

Tarkkaan oli merkitty mihin aikaan tulee Kotimainen puolituntinen ja Jokamiehen sävelradio ja Lasten sävelradio. Nuorten sävelradio lauantaisin oli varmaan niin itsestään selvä, että siitä ei ollut erikseen merkintää. Yhden päivän kirjauksen kohdalla olin harmitellut, että jouduin hakemaan maitoa lähitilalta ja siksi en kerinnyt kuunnella kuin vartin päivän lähetystä. Ei varmaan nykynuoret ymmärtäisi?

Mutta tuunausta osattiin jo silloin. Muistan tarkkaan miten ensin olin hollilla mankkarini kanssa (juuri yllämainittujen ohjelmien aikaan) sormet play ja record -nappien päällä. Mikä ilo kun sai lempparibiisin nauhalle! Sitten piirsin lyijykynällä värilliselle paperille kasetin paperin reunat. Sitten paperi kirjoituskoneeseen ja tarkkaan käyttämällä tila riitti juuri ja juuri C60-kasetin tiedoille. Sitten leikkaamaan ja liimaamaan. Näin oli kasetti valmis. Lempipaperini oli keltainen.

Tuon kesän erillismaininnan olivat saaneet Sweetin Funny Funny, Päivi Paunun ja Kim Floorin Muistathan ja Daven Flirtaten. Isossa tuvassa ei ollut sähköä, mutta välillä kannatti kuluttaa pattereita, sillä olihan siellä lääniä laulaa ja tanssia. Tietysti harja mikrofonina.