Euroviisujuontajatkin on sitten valittu. On se kiva kun on nuori ja
nätti. Muistaa sitten vanhempana kunnioittaa sitä että on joskus ollut
arvostettu. Hupsis, menikö taas sarkastiseksi. Pois se minusta. Tämä
nyt kuitenkin oli hyvä aasinsilta, sillä alas nuo juontajat kuitenkin
ajetaan.
Heidi Liehu tekee mielenkiintoisen rinnastuksen kirjassaan Ihana
Kristus: "Kansa on aina nauttinut ylennettyjen alentamisesta, eikä ole
yllättävää, että se halusi nähdä ihmeidentekijänä pidetyn
ristiinnaulittuna. Kansa - me- haluamme jännitystä, viihdettä. Viihde
ylittää arjen tehokkaammin kuin uskonnon tarjoamat tiet. Siinä missä
uskonnonharjoitus on kapea ja pitkä tie kohti transsendenssia, viihde
on lavea ja nopea. Viihteen kautta oman mielen ylennys syntyy monesti
toisen alentamisesta, oman elämän maku toisen kuolemasta. Noista
ajoistahan emme ole muuttuneet, kuten median ahneet juhlakulkueet
menestyvien ympärillä, ja seuraavassa hetkessä samaisten yksilöiden
ristiinnaulitsemiset yhäti todistavat, ja kuten todistaa se hehku ja
gloria, jonka onnettomuudet ja tragediat saavat tänäänkin mediassa
ympärilleen."
Nyt kun Kirkan kuolemaa on käsitelty neljä päivää lööpeissä, on
vuorossa juontajien alasajo parin päivän lööpeillä. Sitten tulleekin
sopivasti joku katastrofi, ja jos ei tule niin spekuloidaan vaikka
lintuinfluenssalla. Voi kun olisi mukavaa sanoa, että minä olen
parempi. Vaan kun ei voi. Iso katastrofi - siis muita koskettava -
säännöllisin väliajoin pitää mielen virkeänä. Ja on kiva lukea
pikkusieluisia pahansuopaisia kirjoituksia julkkiksista, ja ajatella
miten hyvä ja suvaitseva ihminen sitä itse onkaan.
tiistai, 6. helmikuu 2007
Kommentit