Eilisessä Hesarissa kerrottiin Duodecimin välittämästä
tutkimustiedosta, joka kertoi siitä miten lehtien laihdutusjutut
vaikuttavat tyttöihin: "Laihdutus- ja dieettiartikkeleiden toistuva
lukeminen liittyi myös kolminkertaiseen todennäköisyyteen laihduttaa
oksentamalla tai ulostuslääkkeillä --- poikien painoon jutut eivät
vaikuttaneet."
Hyväksyn sairaalloisen ylipainon välttämiseen pyrkivät artikkelit,
mutta nämä iänikuiset "viidessä viikossa rantakuntoon", "neljä kiloa
kahdessa viikossa" ja muut hevonpaskajutut saavat vereni kiehumaan.
Passiivinen tupakointi on kieroon katsottua, mutta ei tämä painosaasta.
Kyllä meillä jo ekaluokkalaiset tytöt osaavat läksynsä. Ja se vaikuttaa
meihin kaikkiin, sinuun ja minuunkin.
Minä olen aina ollut joko 10, 5 tai 3 kiloa liian painava. Silloin 10
vastaa oikeasti viittä ylikiloa, 5 vastaa korkeintaan yhtä ylikiloa, ja
3 vastaa täydellistä painoa. Mutta kun ei koskaan saa olla tyytyväinen.
Tai anteeksi, olin kerran, yhden kerran, yhden ohikiitävän hetken.
Annas kun kerron: Se oli aurinkoinen kevätpäivä, olin matkalla koulusta
kotiin, seisoin Turussa Hämeenkadun ja Kerttulinkadun kulmassa
liikennevaloissa. Ilma oli lämmin, minulla oli jalassa ihanat
vaaleankeltaiset Levis-farkut. Yhtäkkiä sisälläni kasvoi ennenkokematon
tunne; minä olen kaunis, minun kroppani on täydellinen ja elämä on
hyvää juuri nyt niinkuin se on. Tämä tapahtui vuonna 1978.
tiistai, 23. tammikuu 2007
Kommentit