Korkkasin Finlandia-ehdokas-lukulistani. Taina Sampakosken "Ikoni" meni
päivässä. En tiedä pidinkö siitä, mutta en voinut laskea sitä
käsistäni. Jotenkin sain henkilöt heti silmieni eteen. Teksti muistutti
minua Härkösestä, vaikka varmaankin ihan erilaista. Tiedä häntä.
Koskettavin kohta oli mielestäni tämä: "Aurinko alkoi olla matalalla,
ja mustarastaan huilumainen laulu kuului kirkkaana - - - hetken päästä
he löysivät linnun talon vieressä kasvavan koivun latvasta. He istuivat
penkillä vierekkäin, eivät kuitenkaan ihan kiinni toisissaan. Sonja
ajatteli, että tämä hetki tuntuisi hänestä varmaan kauniilta sitten kun
se olisi mennyt ja eletty."
Tuossa tunnistin itseni. Niin
usein istun kuin itseni ulkopuolella tarkkaillen ja tuumaillen miltä
minusta tuntuu, onko tämä se hetki joka jää, onko tämä se ratkaiseva
käänne elämässäni, onko tämä jotakin minkä perään joku päivä itken,
mille nauran, mitä kaipaan, mitä janoan. Kirjoitan muistiin, otan
valokuvia, nipistän itseäni - yritän tallentaa tallentamattoman.
Eilen kuulin kun tokaluokkalaisen opettaja kertoi (olin oven takana
odottamassa hammaslääkäriin lähtijää, ja mihin ne korvani olisin
laittanut?): "Eilinen on historiaa, huominen on tulevaisuutta, tämä
päivä on tässä ja nyt ja se pitää elää." Voi kun pieni lintuni
oppisi sen jo noin pienenä. Äiti se harjoittelee vieläkin.
torstai, 18. tammikuu 2007
Kommentit