Meill ukkoina jo syntyy sylilapset. Minulla on ihan vanhan kävyn olo.

Kasvoin ihmiseksi ilmapiirissä, missä pääsiäinen oli mystisellä tavalla kristikunnan suurin juhla. Sen surumielisyyteen kietoutui suurin lupaus mitä ihminen voi saada. Kivi on vieritetty haudalta, kuolema on voitettu.

Siihen aikaan joulunakin sai vasta tapanina tanssia, ja pääsiäiseen se ei tainnut kuulua ollenkaan. Nyt tämän kristikunnan yhdistää yhteiseen messuun perjantaina lähetettävä kisa. Nauttikaamme sormimerkeistä, sinänsä viattomista, mutta koko rumba yhdistettynä juuri hiljentymisen päiväksi - Olisiko "irvokasta" oikea sana?

Ja eniten minua ihmetyttää se, ettei ajoitus kenestäkään tunnu yhtään oudolta.

Puput, noidat, Jeesus, lammas, Idols, risti. Kerää koko sarja.