Meill ukkoina jo syntyy sylilapset. Minulla on ihan vanhan kävyn olo.
Kasvoin ihmiseksi ilmapiirissä, missä pääsiäinen oli mystisellä tavalla
kristikunnan suurin juhla. Sen surumielisyyteen kietoutui suurin lupaus
mitä ihminen voi saada. Kivi on vieritetty haudalta, kuolema on
voitettu.
Siihen aikaan joulunakin sai vasta tapanina
tanssia, ja pääsiäiseen se ei tainnut kuulua ollenkaan. Nyt tämän
kristikunnan yhdistää yhteiseen messuun perjantaina lähetettävä kisa.
Nauttikaamme sormimerkeistä, sinänsä viattomista, mutta koko rumba
yhdistettynä juuri hiljentymisen päiväksi - Olisiko "irvokasta" oikea
sana?
Ja eniten minua ihmetyttää se, ettei ajoitus kenestäkään tunnu yhtään oudolta.
Puput, noidat, Jeesus, lammas, Idols, risti. Kerää koko sarja.
torstai, 5. huhtikuu 2007
Kommentit