Meillä oli maalla maitolaituri. Kerran kiukuspäissäni päätin karata
kotoa, kävelin maitolaiturille ja istuin siinä kaksi tuntia ja palasin
kotiin. Vettä säilytettiin isoissa maitotonkeissa porstuassa. Piti
tarkkaan muistaa kumpi oli palolaitokselta tuotua juotavaa vettä, kumpi
järvestä nostettua. Keittiön katossa roikkuivat sinisistä purkeista
pitkät luirut liimaista paperia, joka oli täynnä surisevia
kärpäsenraatoja. Illalla mummi pesi savusaunassa, ja hinkasi ihoa niin
että kuumotti. Sitten oli istuttava varovasti, ettei tulisi taas
mustaksi seinään nojaamisesta. Ulkohuussimatkalla oli kädet nostettava
ylös, ettei metrin mittaiset nokkoset päässeet polttamaan. Kissani
saivat nimet Doris Day ja Greta Garbo.
Tyttäreni näki lehmän ensimmäisen kerran Messukeskuksessa. Kesällä
heikkona hetkenä lupailimme kissan hankkimista. Niitä
geenimanipuloituja ei allergisoivia saa amerikanmaalta kolmella
tonnilla. Onneksi jonotuslistat on pitkiä, ja nettiosoitekin unohtunut.
perjantai, 2. helmikuu 2007
Kommentit