Meillä oli maalla maitolaituri. Kerran kiukuspäissäni päätin karata kotoa, kävelin maitolaiturille ja istuin siinä kaksi tuntia ja palasin kotiin. Vettä säilytettiin isoissa maitotonkeissa porstuassa. Piti tarkkaan muistaa kumpi oli palolaitokselta tuotua juotavaa vettä, kumpi järvestä nostettua. Keittiön katossa roikkuivat sinisistä purkeista pitkät luirut liimaista paperia, joka oli täynnä surisevia kärpäsenraatoja. Illalla mummi pesi savusaunassa, ja hinkasi ihoa niin että kuumotti. Sitten oli istuttava varovasti, ettei tulisi taas mustaksi seinään nojaamisesta. Ulkohuussimatkalla oli kädet nostettava ylös, ettei metrin mittaiset nokkoset päässeet polttamaan. Kissani saivat nimet Doris Day ja Greta Garbo.

Tyttäreni näki lehmän ensimmäisen kerran Messukeskuksessa. Kesällä heikkona hetkenä lupailimme kissan hankkimista. Niitä geenimanipuloituja ei allergisoivia saa amerikanmaalta kolmella tonnilla. Onneksi jonotuslistat on pitkiä, ja nettiosoitekin unohtunut.