Miksi Suvi Lindénin adoptiosta nousi niin iso kohu? Varmasti osittain siitä syystä, että lapsi tarvitsee aikaa ja jo (ainakin) yhden hylkäämisen kokeneelle lapselle on henkisesti elintärkeää löytää se yksi ihminen joka ei jätä ei lähde. Usein se on äiti, mutta enenevässä määrin myös isä. Ja tässä tapauksessa ei voi vedota edes imettämiseen.

Uskon kuitenkin että suurempi kohu nousi koko hommasta välittyneestä (lue välittyneestä: en minä heitä tunne) asenteesta. "I want it all, I want it all, I want it now!", lauloi jo Queen-yhtyekin aikoinaan. Liian moni nainen on tässä maassa kipuillut äitiysrahojen pienuuden kanssa, oman työuransa jatkuvuuden ja suunnan kanssa. Sitten ministeri hoitaa työnsä etänä ja lapsen siinä sivussa. Homma on valmis. Tyhjän päälle ei olisi tippunut, jos olisi ottanut puolen vuoden loman ja tullut sitten takaisin töihin. Nythän se on enää mahdottomuus. "Toivottavasti se ei nyt anna periksi", sanoi eräs ystäväni. Arvovaltataistelut ovat aika ikäviä, niissä ei voittajia näy, vain pelkkiä jänkhiä...

Ja näin saatiin jälleen sota naisten kesken, "hajota ja hallitse" toimii taas. Äitiys on yksi maailman myyttisimmistä asioista. Kenties juuri siksi, että se on yksi harvoista korvaamattomista rooleista. Mutta täytyy myös myöntää, että jos minä olisin ministeri niin kyselisin kerran jos toisenkin mieheltäni että oisko nyt sun vuoro?