Ja jälleen sukellamme tunteiden mereen...

Amerikassa on tehty tutkimus, missä on vertailtu miten työelämässä suhtaudutaan miesten ja naisten tunteisiin. Tutkimuksen laajuudesta en tiedä, mutta tunteina olivat ainakin surullisuus ja vihaisuus. Koetilanteessa henkilöt menettivät asiakkaan siksi, että työtoveri tuli myöhässä töihin. Sen jälkeen he kertoivat olevansa joko vihaisia tai surullisia. Parhaaksi tyypiksi rankattiin vihainen mies. Sitten tuli surullinen nainen. Viimeisenä pitkän matkan päässä tuli vihainen nainen.

Jälleen kerran todistetaan se, että naisen vihaa ei hyväksytä. Naisen pitää muuttaa oma vihansa surulliseksi mustaksi möykyksi sisäänsä. Meuhkaava vihainen akka on varmaan pahinta mitä jotkut osaavat suuressa päässään kuvitella? Tyttärilleni aion sanoa kyllä, että kun kiukuttaa, niin antaa palaa vaan. Ei tarvi sitten kerätä niitä kukkuramerkkejä (lapsuudessani oli kukkura-kauppa, josta sai nuoleskeltavia merkkejä vihkoon, ja sitten kun koko vihko oli täysi, sai sillä jonkun alennuksen.) ja vetää jotain kirveellä päähän viiden vuoden nieleskelyn jälkeen.

Ja tähän onkin oiva kohta lopettaa laulunsanaotsikot (tietysti niihin voi palata aina silloin tällöin). Vai tunteeko joku teistä biisin, missä hehkutettaisiin vihaa?