Kerroin koululaiselleni Jokelan koulusurmista. Kannustin vielä kysymään ja puhumaan jos asia jää kaivamaan. Kouluun lähtiessään kysyi ulko-ovella: "Onko joku joskus murhattu Suomessa?"

Sanoja ei löydy, ymmärrystä ei löydy. Puolitangossa riippuvat liput puhuvat vaikuttavimmin surun kieltä.

Tänään tehdään varmaan blogikirjoitusten ja nettiselailujen Suomen ennätys. On hyvä että meillä on nämä yhteisöt. Media korvaa monta psykologia, enkä ole ollenkaan varma että se on huono asia. Jos vielä opiskelisin viestinnän laitoksella, alkaisin varmaankin miettiä gradun aihetta uudestaan. Jotenkin se yhdistäisi sosiologian, psykologian ja viestinnän. Ja lohdutuksen.