Kirjailija Laura Honkasalo puhui asiaa eilen Punaisessa langassa. Mikä on tärkeää? Mikä on terveyden ja sairauden ero? Vastauksia hänellä ei ollut, mutta hyviä mietteitä. Hän uskalsi olla, sanottaisiinko "aidosti naivi ja lapsellinen" - typerä määritys tämäkin. Hän kysyi miksi askartelu kotona lasten kanssa ei ole yhtä tärkeää kuin vaikka osavuosiraporttien teko (tai jotain sinne päin). Hän kysyi miksi vieläkin suhtaudumme henkisiin sairauksiin niin oudosti, minkä näköinen on "avohoitopotilas", ja samalla nosti kätensä ylös ja ilmoittautui sellaiseksi. Rohkea nainen. Juuri se yhdistelmä, että uskaltaa olla samaan aikaan useammasta asiasta eri mieltä kuin valtavirta. Vähäeleisesti, hieman narisevalla äänellä hän uskalsi sanoa mitä ajattelee, eikä tuntunut kantavan pätkääkään huolta siitä mitä ihmiset mahdollisesti ajattelevat hänen mietteistään. Tällaisia ihmisiä kaipaan lisää!

Honkasalo ilmoittautui kotirouvafeministiksi. Okei, minä olen sitten kotirouvarfeministi nr. 2. Olen pitkään toivonut itselleni rohkeutta ja suuruutta määritellä itseni kotirouvaksi ilman niitä lisätitteleitä (joo, olen bloggaillutkin asiasta). Hyvä kysymys oli, että miksi se työ mitä tehdään kodin ulkopuolella on AUTOMAATTISESTI tärkeämpää kuin se työ mitä tehdään kodin seinien sisäpuolella. Ja jälleen kerran, en missään nimessä vaadi että muiden on valittava kuten minun. Mutta kyllä pikkuhiljaa alan vaatia kunnioitusta myös omille valinnoilleni.

Päivällä siinä ahdistavassa korkeassa valkoisessa talossa keskellä Helsinkiä, jonka nimi alkaa M:llä ja loppuu lahteen, luin Kirsi Pihan kolumnia, jossa hän aiheellisesti kysyy miksi meillä sairauksia käsitellään lehdissä aina jonain voitettuna, jostain selvittynä. Miksei puhuta ajasta kun on sairas, kun ei kenties paranekaan. Masennukset, syövät ja kaikki muut taudit ovat painokelpoista kamaa kun niistä on selvitty, taistelut niitä vastaan on voitettu (ja oikeastaan mitä nopeampi selätys, sen parempi. toim.huom.).

Honkasaloon takaisin: hän käytti niin kauniisti sanaa "hauraus". Sitähän me olemme, kuka enemmän kuka vähemmän. Sanana "hauraus" on niin kunnioittava, lämmin. Siitä puuttuu päivittely, surkuttelu, säälittely, sormella osoittaminen. Lisää sellaisia sanoja sanavarastoomme!