Loistavassa "Kalenteritytöt"-elokuvassa keski-ikäiset naiset tekivät oman kalenterin, jossa vaatteet lensivät nurkkaan. Olisi tuo nimi voinut olla reilusti kalenterinaiset, mihin sitä tytöttelyä nyt aikuiset naiset tarvitsevat? Auringonkukka muistutti englantilaisen herrasmiehen lauseesta, että kuin kukassakin niin naisessa on kypsän iän loisto kaunein. Miten valovuosien päässä olemmekaan tuosta ajattelutavasta. Milloin meillä sana "mummo" rupeaa tarkoittamaan kaikkea hyvää, viisasta ja vahvaa? Opin elokuvasta myös, että auringonkukka seuraa aurinkoa, kääntyy päivän mittaan aina sen suuntaan. Milloin me ihmiset rupeamme seuraamaan valovoimaisia vanhempia naisiamme kunnioituksella? Haluan mummo-energiaa!!!