Taas televisiosta poimittua. Ja radiostakin. Eilinen BBC:n dokumentti "lehmäkuiskaajasta" oli ajatuksia herättävä. Autistinen Temple Grandin alkoi ymmärtää omaa käyttäytymistään paremmin seurattuaan eläimiä. Hän huomasi autistin pelkojen ja eläinten tuntemusten samankaltaisuuden. Esim. lehmät rauhoittuivat joutuessaan eräänlaiseen "piinapenkkiin", jossa niitä puristettiin tiukasti joka puolelta. Niinpä nainen rakensi myös itselleen samanlaisen laitteen.Psykologia on osoittanut jo aiemmin, että kevyt sively nostaa pulssia, kun taas tarpeeksi tiukka hellä ote laskee sitä. Ikuisesta syliin kaipuusta tässä lienee kysymys.

Radiosta kuulin sivukorvalla Joel Hallikaisen mietteitä. Hän kertoi laulujensa tavoitteena olevan sen, että hänen yksinäisyytensä kohtaisi jonkun toisen ihmisen yksinäisyyden.

Minun yksinäisyyteni kohtaa sinun yksinäisyytesi. Mitä upeampaa tavoitetta laulu voisi tavoitella? Tai kirjoitus? Vaikkapa jossain blogissa.