Kävimme katsastamassa esikoisen 9v-synttärin kunniaksi Euroviisujen semifinaalin harjoitukset.
Wau! Lava on upea, valaistus on upea, kameratekniikkaa ihastelisi vaikka koko illan, juontajat ovat söpöjä, taustat valovoimaisia räiskyviä ilotulituksia, äänentoisto pelaa, postikortit hymyilyttävät ihanalla Suomi-kuvallaan.

Mikä nyt meni vikaan? Tyttäreni ei koskaan tule ymmärtämään sukupolvemme kantamaa Euroviisu-angstia. (Tai kai joku nyt jossain keksii tässäkin jotain hävettävää, varmaan Hannalla on väärän värinen puku päällään tai jotain muuta yhtä katastrofaalista.)

Niin, ainoa outo asia on se, että aamulla herätessäni päässäni soi renkutus 70-luvulta. Silloinhan mankkarille nauhoitettiin illan lähetys C-kasetille, joko radiosta tai televisiosta mikrofonin kautta (ei ollut usb:tä ei). Kohinoista ei kukaan välittänyt, kun mankka kannettiin kouluun seuraavana päivänä ja välitunneilla kelailtiin lempparibiisejä uudestaan ja uudestaan.... Mutta että ding dinge dong????