Finlandia-plokkaus jatkuu. Sain pikalainaksi kolme viikkoa sitten (hups, palautus!) Petri Tammisen Enon opetukset. Se ei mennytkään kertayrittämällä. Jotenkin liikaa tissien katselua ja pillun vonkaamista.  Ja minä kun yleensä ihan periaatteessa luen vain naisten kirjoittamia kirjoja (Miksikö? Siksi kun miehet lukevat vain miesten kirjoittamia kirjoja ja naiset sekä että, niin minä yritän vähän tasoittaa tilastoja.), niin äijämeininki iski kovemmin vastaan kuin tavallista karaistunutta lukijaa. Tästä tuli mieleeni ystäväni Annan sanat, että kyllä miehet saa kirjoittaa vaikka paskalla istumisesta, mutta naisten maailman kuvaus on aina sitä kuukautiskirjallisuutta (laita halventavat lainausmerkit viimeisen sanan kohdalle).

No, takaisin Tammisen kirjaan. Siinäkin oli mielestäni vain yksi oivaltava juttu. Onkohan tämän vuoden Finlandia-ehdokkaat valittu yhden hyvän mietteen vuoksi??? Kohta menee näin: "Veera rupesi puhumaan --- Minulta meni pitkät pätkät Veeran selostuksia ohi, kun tarkkailin omia sopimattomia ilmeitäni, tarpeettoman tyytyväisiä. Mitä vakavammista asioista ihmiset minulle puhuvat, sitä vähemmän heitä kuulen, ja sitä keskittyneemmin ajattelen omia ilmeitäni."

Juuri noinhan minäkin käyttäydyn. Mutta en ollut sitä havaintoa tehnyt, vaan tunnistin sen vasta tuosta tekstistä. Ja juuri tarkat havainnot ovat luomisen edellytys. Hyvää harjoitusta niihin saa "Elimäki" -kirjoista, missä on ihania uudissanoja. Esim. tähän tyyliin: "Nilskaus= sekä alusta että lopusta nielty mumistu  'kiitos' linja-auton kuljettajan ottaessa lippurahaa vastaan."

Jos tämä minun keksimänei esimerkki ei ollut hyvä, hae parempia Elimäen opeista.