Finlandia-plokkaus jatkuu. Sain pikalainaksi kolme viikkoa sitten
(hups, palautus!) Petri Tammisen Enon opetukset. Se ei mennytkään
kertayrittämällä. Jotenkin liikaa tissien katselua ja pillun
vonkaamista. Ja minä kun yleensä ihan periaatteessa luen vain
naisten kirjoittamia kirjoja (Miksikö? Siksi kun miehet lukevat vain
miesten kirjoittamia kirjoja ja naiset sekä että, niin minä yritän
vähän tasoittaa tilastoja.), niin äijämeininki iski kovemmin vastaan
kuin tavallista karaistunutta lukijaa. Tästä tuli mieleeni ystäväni
Annan sanat, että kyllä miehet saa kirjoittaa vaikka paskalla
istumisesta, mutta naisten maailman kuvaus on aina sitä
kuukautiskirjallisuutta (laita halventavat lainausmerkit viimeisen
sanan kohdalle).
No, takaisin Tammisen kirjaan. Siinäkin oli mielestäni vain yksi
oivaltava juttu. Onkohan tämän vuoden Finlandia-ehdokkaat valittu yhden
hyvän mietteen vuoksi??? Kohta menee näin: "Veera rupesi puhumaan ---
Minulta meni pitkät pätkät Veeran selostuksia ohi, kun tarkkailin omia
sopimattomia ilmeitäni, tarpeettoman tyytyväisiä. Mitä vakavammista
asioista ihmiset minulle puhuvat, sitä vähemmän heitä kuulen, ja sitä
keskittyneemmin ajattelen omia ilmeitäni."
Juuri noinhan minäkin käyttäydyn. Mutta en ollut sitä havaintoa tehnyt,
vaan tunnistin sen vasta tuosta tekstistä. Ja juuri tarkat havainnot
ovat luomisen edellytys. Hyvää harjoitusta niihin saa "Elimäki"
-kirjoista, missä on ihania uudissanoja. Esim. tähän tyyliin:
"Nilskaus= sekä alusta että lopusta nielty mumistu 'kiitos'
linja-auton kuljettajan ottaessa lippurahaa vastaan."
Jos tämä minun keksimänei esimerkki ei ollut hyvä, hae parempia Elimäen opeista.
tiistai, 30. tammikuu 2007
Kommentit