Ah, olipas piristävää oikein suuttua ja raivostua ja kiukustua. Paljon
toimivampaa kuin surulliseksi tuleminen. Kiukulla musta lähtee ulos,
surulla jähmettyy kuin piki sieluun.
Kohta alkavat mitä uskomattomimmat lupaukset eduskuntavaaliehdokkailta.
Veikkaan että ihmiskelpoinen vanhuus tulee monelle "aseeksi". Sitä
odotellessa on hyvä lukea Tuula-Liina Variksen kirjaa Ihmisen paikka.
Monta mietettä vanhemman ihmisen puolesta. Kolumnissaan "Tahdon mennä
mummoksi Tanskaan" hän kertoo seuraavaa: "Islantilainen erikoisuus on
naurukerho, jonka jäsenistössä on kaikenikäisiä ihmisiä, mutta
erityisen paljon vanhuksia. Kerran kuukaudessa naurukerholaiset
kokoontuvat meren rantaan, viskaavat kätensä pystyyn ja nauravat
sydämensä pohjasta kokonaisen tunnin. Yhdessä nauraminen tuottaa
tietenkin myös verrattoman yhteenkuuluvaisuuden tunteen."
Olen taas aikaani edellä, en siis jaksa odottaa eläkeikään tuon
nauramisen kanssa. Ketkä lähtevät klubiin? Voitaisiin räkättää
kolera-altaan reunalla, välillä moikata ihanaa Hankoa ja kesällä pistää
Korppoon saaret sekaisin (lähettää vaikka kutsunauruja uusille
delfiineille?).
Varis jatkaa kolumniaan niin ihanasti, että pakko ottaa loppukin
mukaan: "Voisiko kuvitella, että väestörakenteen muutos, vanhojen
määrän lisääntyminen, aiheuttaisi jonkilaisen asenteenmuutoksen
Suomessakin? Voisiko kuvitella, että meilläkin opittaisiin ajattelemaan
vanhuudesta toisin? Että vanhuus voi olla täynnä iloa ja naurua,
tanssia ja laulua, hyviä ruokia ja hyviä juomia. Että vanhuus loppujen
lopuksi voisi olla elämän helpoin ja huolettomin aika, ikään kuin
kaunis kiitos siitä kaikesta, mitä ihminen on tehnyt ja saanut aikaan."
Amen!
keskiviikko, 10. tammikuu 2007
Kommentit