Televisiossa oli eilen Punaisessa langassa vieraana ex. kansanedustaja Osmo Soininvaara. Olisikohan siitä miehestä uudeksi Linkolaksi, tai uudeksi joksikin ärähtäjäksi, uudeksi joksikin älyköksi, kun ne ovat tästä maasta kadonneet, menneet kivien alle piiloon tai sitten kuolleet sukupuuttoon. Sellaisia ajattelijoita tarvittaisiin nyt kipeästi.

Mielenkiintoisia trendejä maalailtiin ainakin kaksi: jengi alkaa väsyä liialliseen työntekoon ja politiikkaan ei enää saada raskaan sarjan tekijöitä. Politiikan kohdalla Soininvaara puhui "pusikoitumisesta", mikä tapahtuu jos metsästä kaadetaan korkeat puut pois. Sen jälkeen tuleva kasvu on pelkkää puskan kasvamista.

Jäin oikein miettimään mistä löytyisi vielä tukevia tammia kansakunnan korkeimmille päättäville paikoille? Onko niitä enää, vai ovatko tarpeeksi fiksut kaikonneet kauaksi? Löytyisikö joku idealisti vielä, vai onko jäljellä enää oman edun tavoittelijoita?

Soininvaara toi esille myös trendin, joka on kasvamassa: nelikymppiset, tarpeeksi tienanneet hyppäävät oravanpyörästä. Itse tajusin jo muutama vuosi sitten, että paras ratkaisu omaan työskentelyyni on max puolipäivätyö. Vielä kun yrityselämä oppisi tarjoamaan taitajille ja tekijöille vastuullisia puolipäivätöitä. Siihen on ikävä kyllä vielä matkaa. Mutta tulossa on ja varmasti. Tässäkin hieman tuulia haistelevat firmat ovat tulevaisuuden voittajia, aivan samalla tavalla kuin ne, jotka ovat ymmärtäneet että työ ja perhe on voitava yhteensovittaa.

Onnittelut meille kaikille muuten historiallisesta kokoonpanosta ministereiden suhteen (ja tässä EN tarkoita Kanervaa ja Väyrystä). Nyt näemme muuttuuko vai eikö muutu mikään naisenemmistön myötä. Jännittää ja pelottaa samanaikaisesti.