Tiedän. Joululaulu tammikuussa voi yllättää, mutta kun tarina on niin
hyvä. Kuulin sen radiosta viime vuonna, se meni jotenkin näin: laulun
sanoitti nuori tyttö, joka oli sairastunut tuberkuloosiin. Tämän vuoksi
hänen poikaystävänsä (varmaankin niljake ja ihan paska ja hyvä kun
siitä pääsi eroon) jätti hänet, eihän tuollaiseen tappavaan tautiin
sairastuneen kanssa kannattanut yhteistä elämää ruveta perustamaan.
Lauluhan on tietyllä tavalla pateettisuudessaan karmivaa: nyt kannattaa
lasten leikkiä ja nauttia joulusta, sillä joku päivä kyllä silmä
kyyneltyy. Tarinan kliimaksi on kuitenkin tämä: sanoittaja eli noin
90-vuotiaaksi. Hihhih!
Kaksi muuta otetta elävästä elämästä. Ote 1: lankakauppaan astuu vanha
nainen, hitaasti pääsee kepillään jyrkät portaat ylös. Myyjälle kertoo
ääni täynnä tunnetta: nyt minä pääsen taas tekemään itselleni niin
rakkaita käsitöitä kun kävin siellä kaihileikkauksessa. Onni oli käsin
kosketeltavaa. Ote 2: vanhahko mies saa veritankkauksen ja lähtiessään
kertoo hymyillen hoitajalle, että onpa ihanaa kun pääsen nyt taas
hiihtämään.
Tänä viikonloppuna minä laulan, kirjon ja hiihdän.
lauantai, 27. tammikuu 2007
Kommentit