Ihana päivä. Aamulla aloitin jutun kirjoituksen. Haastateltava sen jo hyväksyi. Päätoimittaja jo vastasi että ihana juttu. Miksi tämä ei aina voisi mennä näin, kuin tanssi?

Olisikohan sillä osuutta asiaan, että sain viettää eilisen päivän sielunsiskojen kanssa. Oikeassa rakkauden ja hyväksynnän ilmapiirissä. Sellaisessa paikassa jossa on niin hyvä olla, että kun näin hellalla kattilallisen keitettyä riisiä, niin rupesin kaipaamaan lapsuuteni ihanaa jauheliharisottoa. Siihen äiti aina osti niitä kalliita Uncle Bens -riisejä. Ja kun sitä linttasi haarukan väliin ja hiljaa imeskeli sopivan suolaista - ja tarpeeksi kosteaa- risottoa niin ei parempaa herkkua taas löydykään. Heti kotiin tultuani ryntäsin lähikauppaan ostamaan riisiä ja jauhelihaa.

Tai kenties sittenkin tiikerikakku? Kerran luin Regina Raskin pakinan Pirkasta, missä hän mainitsi sanan tiikerikakku. En saanut edes sivua loppuun kun olin jo keittiössä leipomassa.

Tai ehkä sittenkin se aito ja alkuperäinen Lemon Curd paahtoleivällä? Muistan vieläkin äidin nautiskelevan ilmeen kun aamuisin levitti paksun kerroksen tahnaa leivän päälle.

Tai jospa se olisi sittenkin se tuoksahdus mikä peitti maailman kun tunki päänsä Oboy-purkista sisään?