Vuosi oli joko -74 tai -75. Jänteen Hallille oli tulossa yksi kesän suurimmista keikoista, Kirka tulee kirkonkylälle. Kävin uuvutustaistelua äidin ja mummin kanssa kaksi viikkoa, ja pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni tansseihin. Turkulaistyttö maalla päätti näyttää reippautensa, kaupunkilaisuutensa, ja niinpä uskalsin mennä pyytämään nimmarin. Sen teippasin teinikalenteriin.
Kesäkuu -98. Kävelemme esikoistyttäremme ristiäisistä kotiin. Oikokadulla ahkerasti lenkkeilevä naapuri tulee vastaan, katsoo sisälle vaunuihin ja laulaa tytölle: "Olen erittäin hyvä, ellen täydellinen...."
Se oli kuule aina niinkuin naapurin poika, kaikki diivan elkeet puuttuivat. Mutta lavalla se oli aina Tähti. Ja se antoi aina enemmän kuin mitä lipun hinnalla saattoi odottaa. Kuin motto olisi ollut: täytä odotukset ja ylitä ne. Ystäväni sanoi tänään oivaltavasti: Kirka meni varmaan suoraan Isän syliin.