Vuosi oli joko -74 tai -75. Jänteen Hallille oli tulossa yksi kesän
suurimmista keikoista, Kirka tulee kirkonkylälle. Kävin
uuvutustaistelua äidin ja mummin kanssa kaksi viikkoa, ja pääsin
ensimmäistä kertaa elämässäni tansseihin. Turkulaistyttö maalla päätti
näyttää reippautensa, kaupunkilaisuutensa, ja niinpä uskalsin mennä
pyytämään nimmarin. Sen teippasin teinikalenteriin.
Kesäkuu -98. Kävelemme esikoistyttäremme ristiäisistä kotiin.
Oikokadulla ahkerasti lenkkeilevä naapuri tulee vastaan, katsoo sisälle
vaunuihin ja laulaa tytölle: "Olen erittäin hyvä, ellen täydellinen...."
Se oli kuule aina niinkuin naapurin poika, kaikki diivan elkeet
puuttuivat. Mutta lavalla se oli aina Tähti. Ja se antoi aina enemmän
kuin mitä lipun hinnalla saattoi odottaa. Kuin motto olisi ollut: täytä
odotukset ja ylitä ne. Ystäväni sanoi tänään oivaltavasti: Kirka meni
varmaan suoraan Isän syliin.
torstai, 1. helmikuu 2007
Kommentit