Pakko palata tähän näkymättömyyteen. Nyt varsinkin Thaimaan-loman jälkeen kontrasti tuntuu niiiiiin suurelta.
Lomalla hotellimme spa:n nuoret naiset riensivät hymyillen avaamaan
minulle ovea, kun näkivät minun lähestyvän. Katsoivat silmiin ja
toivottivat tervetulleeksi. Enkä minä nyt niiiiin hirveästi niitä
hoitoja käyttänyt. Täällä kotona kannan kaksin käsin tuhansia euroja
vuodessa mm. Jättijakoon. Kassat heittelevät ostokseni miten sattuu
runtaten tarkkaan poimitut hedelmät ja vihannekset muusiksi (kassojen
välinpitämätön suhtautuminen ostoksiini on aina ottanut minua päähän!
Hitto soikoon, ostan yli sadalla eurolla tavaraa - ja sitä kohdellaan
kuin raatoa, jonka kissa on raahannut sisään.) No myönnettäköön, että
kalatiskillä saan hyvää palvelua (paras saadakin kesäisten rapuostosten
jälkeen).
Jos minä olisin kauppias, niin kokeilisin välillä palkata
kapealanteisia italialaispoikia pakkaamaan frouvien ostoksia. Kävisitkö
sinä sellaisessa kaupassa? (Sitten ne tietysti myös kantaisi ostokset
autoon ja kenties vielä iskisivät silmää kaupan päälle.) Vai onko
sittenkin kivampaa käydä Lidlissä ostamassa halvempaa ruokaa ja miettiä
milloin saa sydänkohtauksen kun tavarat joutuu heittelemään (itse)
kärryihin, vaikka yrittää niitä jo hieman (salaa) lajitella kasseihin.
keskiviikko, 14. maaliskuu 2007
Kommentit